Kasvihuoneen suunnittelu alkoi jo muutama vuosi sitten erikoisten ikkunoiden ja ovien etsinnällä. Sattumalta facebookin kirppisryhmästä löytyi vanhat pariovet, jotka haettiin vieläpä omalta paikkakunnalta. Tilamme navetan vintillä oli vanhan asuinrakennuksemme ikkunoita ja lisäksi emäntä sai erään toisen omakotitalon ikkunanvaihdon yhteydessä yli jääneet suuret ikkunat tuuletusluukkuineen. Naapureistakin ikkunoita tarttui mukaan. Niitä kertyi vaivihkaa vähän joka nurkkaan. Vanhaisäntä suhtautui ikkunoiden keräilyyn hieman skeptisesti, hänen mielestään muutaman neliön valmishuonekin olisi piisannut. Vaan minäpä olin eri mieltä…Minulla oli nimittäin selkeä visio kasvihuoneen ulkonäöstä ja käyttötarkoituksesta heti alusta asti. Kasvihuoneesta tulisi korkea tila viinirypäleitä varten ja kasvien lisäksi täytyisi olla tilaa oleskelulle.
Olen toteuttanut Teija Surakan tekemää pihasuunnitelmaa pala palalta. Kevään 2020 mullistus maailmalla sysäsi piharemppaa harppauksen eteenpäin. Päätin, että nyt olisi oikea aika aukaista piha, vetää puuttuvia sähköjä pihan läpi ja tehdä uudet nurmialueet. Kasvihuone kuului myös kesän suunnitelmiin. Tavoitteena oli tehdä pihasta entistä kauniimpi ja toimivampi asiakkaiden kannalta, jahka asiakkaat uskaltavat taas liikkua normaalisti. Jokaisella pilvellä on hopeareunus ja tämä oli meidän tapauksessamme se postitiivinen vaikutus.
(Kuvassa näkymä pirtin ikkunasta alkukesästä 2020. Parkkipaikan vieressä on vasta istutettu nurmikko. Kasvihuone sijaitsee nyt parkkipaikan vieressä.)
Kasvihuoneen suunnittelu alkoi ikkunoiden mittaamisella ja laskemisella. Pääsin toteuttamaan sisäistä arkkitehtiani tekemällä ”taidokkaat” piirustukset, joiden ääressä vanhaisäntä pyöritteli eräänkin kerran päätään epätoivoinen ilme kasvoillaan. Kasvihuoneen etuseinän ulkonäkö oli minulle alusta asti selvä, mutta sivuseinät ja takaseinä ei olleet ihan niin selkeänä mielessä. Mitään ammattitaitoa rakennusten suunnitteluun minulla ei siis luonnollisesti ole, mutta esteettistä silmää mielestäni senkin edestä. Lujuuslaskelmat eivät olleet vahvimpana mielessäni. Eniten suunnitelmissani vanhaisäntä kritisoi seinien kantavuutta ja koko rakennuksen kestävyyttä. Ongelma ratkottiin kuitenkin kulmiin asennetuilla liimapuupalkeilla ja kestopuisilla välikierroksilla.
(Alla kuva vanhastaisännästä epätoivon äärellä)
Ovien, ikkunoiden ja vanhojen tiilien kerääminen oli hauskaa puuhaa. Jokainen pala oli niin uniikki. On historiallisia ikkunoita, käsintaottuja tiiliä ja lukemattomia tarinoita. Vuosien keräilyn tuloksena sain kokoon liikaakin ikkunoita, mutta se osoittautui loppujen lopuksi vain hyväksi asiaksi. En ollut ottanut huomioon kuin ulkomitat ikkunoista. En esimerkiksi sitä, että olin piirustuksessani sijoittanut takaseinälle ylimpään riviin kolmikerroksiset (lue: painavat kuin piip…) ikkunat. Ne laskettiin alimmaksi ja ylempään riviin vaihdettiin erilaiset ikkunat.
Osa tiilistä oli aaltoreunaisia ja osa suoria. Halusin kuitenkin edesmenneen mummuni kukkapenkin reunassa olleet aaltoreunaiset punatiilet osaksi kasvihuoneen lattiaa. Minusta lattia olisi ollut tylsä persoonattomampi samannäköisillä tiilillä toteutettuna. Nyt lattiallakin on historia ja tarina.
(Kuvassa pari lavallista vanhoja tiiliä)
Seuraavaksi alkoi kasvihuoneen hahmottelu pihamaalle. Paikka oli jo tiedossa, Teijan piirtämässä pihasuunnitelmassa. Alle laitettiin suodatinkangas ja sepeliä. Seuraavaksi perustukset ladottiin lecaharkoista ja päälle kierros kyllästetystä puusta. Tässä rakennusvaiheessa vanhaisäntä arveli epäonnistumisprosentin olevan n.98.
(Alla kuva vanhastaisännästä työmaan aloituksen äärellä)
(Ensimmäinen kuorma tarvikkeita Laaksojen raudasta)
(Vanhojenovienuusielämä)
(Alla kuvassa sepelit paikoillaan ja lecasoraharkot hahmoteltuna, ennen viimeistelyä)
Ensin ladottiin pohjalle kierros lecasoraharkkoja. Niitä ei kiinnitetty toisiinsa tai maahan mitenkään, vaan päälle tehtiin kierros kyllästetystä leveästä lankusta. Lankut kiinnitettiin toisiinsa salvoksilla ja ruuveilla. Tämän jälkeen kiinnitettiin ensimmäinen kierros ikkunoita ja ovi. Osassa ikkunoista oli karmit, osa oli karmittomia. Tukipuut juntattiin joka kulmalle maahan kiinni, jotta rakennelma ei kaatuisi ensimmäisessä tuulessa. Kulmissa liimapuuta.
(Alla olevassa kuvassa vanhaisäntä sahaa ensimmäistä lankkukerrosta)
(Alla olevassa kuvassa kulmien tukipuut paikoillaan)
(Alla olevassa kuvassa ensimmäistä kierrosta ikkunoita ja ovi)
Seuraava ikkunakierros oli haastavampi saada tukevaksi, koska eri kokoisten alaikkunoiden vuoksi yhtenäistä runkoa oli mahdotonta toteuttaa. Onneksi osassa ikkunoista oli karmit paikoillaan lisäämässä rakennuksen jämäkkyyttä. Kulmaparruihin kiinnitettiin koko rakennuksen pituiset poikkipuut, kyllästettyä lankkua. Lankut kiinnitettiin myös alla oleviin ikkunoihin ja ovenkarmiin. Toisen ikkunarivistön päälle kiinnitettiin toinen kierros kyllästettyä lankkua. Seinistä saatiin tällä menetelmällä tukevat.
(Alla olevissa kuvissa rakentuu toinen kerros. Hox! Ikkunoita ei ole pesty ennen asennusta.)
Katoksi laitettiin valokatetta ja alle jämäkät kattorakenteet poikkipuilla vahvistettuna. Kattomateriaaliksi haluttiin valoa läpäisevä, mutta kevyt materiaali. Eniten olisi silmää hivellyt vanhoista tiilistä ladottu katto, mutta se olisi ollut todella painava ja imenyt valoa itseensä. Jossain kohtaa siis järki voitti tämän rakennelman osalta. Vanhanisännän mielestä tämä rakennusprojekti oli nimittäin ”epätoivoisin rakennusprojekti, jonka olen eläissäni nähnyt”. Katon ollessa valmisteilla, alkoi epäonnistumisprosentti laskea kuulemma jo alle 90.
(Alla olevissa kuvissa katon eri vaiheita.)
Lattiaksi olin kerännyt vanhoja tiiliä neljästä eri kohteesta. Olen todella kiitollinen, että ihmiset raskivat antaa pois heille tarpeettomia rakennustarvikkeita. Kärräsin hiekkaa kasvihuoneeseen sepelin päälle ja sen päälle ladottiin tiilet epäsäännöllisiksi kuvioiksi. Viimeistelyksi lisää hiekkaa ja harjaus tiilien väliin. Lattia jätettiin maapohjalle joka kulmasta. Kulmiin on tarkoitus istuttaa viinirypäleet ensi keväänä. Ajatuksena olisi saada vuosien saatossa kasvihuoneeseen herkullinen viinirypäleköynnöskatto. Istutuslaatikot ja kasvusäkit tulevat olemaan liikuteltavaa mallia, jotta kasvihuone palvelee hyvin myös muina vuodenaikoina ja on monikäyttöisempi.
(Alla kuvia työvaiheista)
Eri kokoisten ikkunoiden vuoksi kasvihuoneen seiniin jäi isojakin rakoja. Ne paneloitiin ulkovuoripaneelilla ja tämä yhtenäisti koko kasvihuoneen ilmettä. Kasvihuoneen päätykolmioiden ja seinien aukkojen ollessa avoimena, iski kova myrsky. Se ei kuitenkaan onnistunut rikkomaan kasvihuonetta. Ihme ja kumma, valokatteet pysyivät katolla, eikä rakennelma liikkunut mihinkään suuntaan.
(Alla kuvia paneloinnin ollessa vielä hieman vaiheessa, mutta lattiatiilien paikoillaan.)
Kasvihuoneen on tarkoitus palvella asiakaskäytössä esim. illanviettojen istuskelupaikkana sateen ja tuulensuojassa paljuttelun välissä. Tapahtumissa kasvihuoneesta voi löytää myyntipisteen tai ruokailutilan. Saattaapa siellä istuskella vaikka itse joulupukki!
Kasvihuoneen ympärille on kaavailtu pensaita ja pientä lavapuutarhaa sekä kesäkeittiötä. Ne valmistunee ensi kesän aikana, niinkuin muutama muukin pieni projekti. Ihana, kun on suunnitelmia ja näkee niiden pikku hiljaa toteutuvan käytännön tasolla. Tämän kesän kuivuus meinasi koetella hermoja, kun uusittu nurmikko vaati kastelua joka päivä 3h ajan. Sadettajien siirtelyä pitkin pihoja ja tuhansia litroja vettä. HUH! Nyt voin kuitenkin tyytyväisenä katsella nättiä etupihaa ja suunnitella jo tulevaa kesää. Teen toisen postauksen tämän pihan kokonaismuutoksesta. Sitä tahtoo sokeutua oman ympäristönsä muutoksiin. Vanhoja kuvia katsellessa kuitenkin huomaa, että suuria muutoksia on tapahtunut ja piha on muuttunut paljon toiminnallisemmaksi ja käytännöllisemmäksi kuin ennen. Ammattilaisen tekemä pihasuunnitelma on säästänyt niin hermoja kuin rahaa. Asiat on mietitty vimpan päälle tarpeittemme mukaan ja edistää niin asiakkaiden kuin tilan asukkaiden viihtyvyyttä.
SUURI KIITOS PIHASUUNNITELMASTA TEIJA SURAKALLE SEKÄ KAIKILLE, JOTKA LAHJOITITTE RAKENNUSTARVIKKEITA TÄHÄN PROJEKTIIN!
Kiitos kuuluu luonnollisesti myös vastaan tupisevalle vanhalleisännälle sekä nuoremmille apukäsille.
Terveisin, Luonnon Sylin emäntä Virpi
