Heippa taas,
Tulipas pitkä tauko edellisen kirjoituksen välissä. Siihen on ihan looginen selitys: kiire. Kevätkiireet iskivät tietenkin kunnolla päälle samaan aikaan, peltotyöt (joita isäni ja mieheni onneksi pääosin hoitaa) ja pihatyöt. Avajaisia varten 26.5 halusin saada mahdollisimman paljon ympäristöä rakennettua, jotta ihmiset näkevät mitä kaikkea meillä on täällä tekeillä ja suunnitteilla. Viime kesänä tein ”radikaalin” ratkaisun ja tilasin ammattilaisen tekemään meille pihasuunnitelman. Paikallinen yrittäjä Suviruusun Teija Surakka, teki meille ihan mahtavan suunnitelman, jonka pohjalta on helppo lähteä toteuttamaan toimivaa pihaa. Yleensä olen semmonen änkyrä ”minä-ite-tässä-ei-apuja-kaivata”-tyyppinen emäntä, mutta tämän valtavan suuren vanhan pihapiirin kanssa tuntui, että olen ihan hukassa. Paljon puskittuneita istutuksia ja toimimattomia ratkaisuja. Ajattelin, että tulee loppupeleissä paljon kalliimmaksi tehdä itse oman pään mukaan pala kerrallaan ja huomata kerta toisensa jälkeen, ettei tuo ollutkaan nyt oikealla paikalla ja kas kun pitää aloittaa alusta taas joku homma, kun en osannut jotain huomioida. Olen nyt tämän kevään aikana alkanut pikkuhiljaa toteuttaa suunnitelmassa olevia istutuksia. Mitä enemmän pihaa myllään, sitä enemmän olen sitä mieltä, että ammattilainen on aina ammattilainen. Teija on osannut ihan hurjan hyvin ajatella pihan monipuolisia toimintoja ja sitä, että pihassa tulee toimimaan oman väen lisäksi myös vieraita. Parkkialueita, valaistuksia ja näköesteitä juuri oikeilla paikoilla. Paperilla katsellessa mietin esimerkiksi paljua kiertävästä heinäseiväsaidasta ja istutuksista, että näyttääpäs kivalta. Nyt kun ne ovat paikoillaan, olen huomannut, että ulkonäön lisäksi kasvivalinnat ja sijoittelut antavat näkösuojaa paljuttelijoille ja talonväelle. Palju sijaitsee talomme ”sivupihalla”, navetan ja ulkosaunan edessä. Paljuun päin olevat talomme ikkunat ovat harvoin käytössä olevan vierashuoneen ikkuna ja yläkerran lastenhuoneen ikkuna (josta lapset ovat usein viikonloppuisin isällään toisella paikkakunnalla). Talomme ikkunoista katsellessa näköpiirissä ensimmäisenä on iso pyykkiteline, jossa hulmuaviin pieruverkkareihin voi halutessaan upottaa katseensa. Seuraavaksi katse osuu juuri tehtyyn uuteen istutusalueeseen, jonka taustalla on vinottain sijoitetut vanhat heinäseipäät. Keskellä uutta penkkiä on suureksi kasvava Huvitus omenapuu ja heinäseipäitä pitkin kiipeävä peittävä humala, penkin reunoja kiertää kaunis jättipoimulehti. Paljusta taloon päin katsellessa silmät huomioivat ensimmäisenä korkean heinäseiväsaidan, joka kaartuu vastakkaiseen suuntaan edessä olevan ”omppupenkin” kanssa. Paljua ympäröi hirrellä eroteltu istutusalue, josta löytyy kiipeilevää humalaa ja kaunista vaaleanpunaista ”Ilo”-ruusua. Tykkään valoista, joten heinäseiväsaitoihin on ripustettu lamppuketjuja tuomaan tunnelmaa. Omppupenkkiin laitan varmaan myös heinäseipäisiin saman tyylisiä lamppuketjuja, mutta patteriversioita, jotta kulkuväylille ei tule johtoja. Paljun terassin ylle pöytäryhmän päälle olen kaavaillut pergolaa, jota pitkin kasvaisi kukkivia köynnöksiä ja kattoparruista roikkuisi erilaisia lyhtyjä. Haluaisin paljuttelupaikasta tunnelmallisen intiimin paikan, jossa on kiva viettää aikaa kaikkina vuodenaikoina. Saa nähdä millä aikataululla pergola valmistuu, kun talon työmyyrät alkoivat tänään ahertaa laavujen kattojen kimpussa. Niin ja lottoaminen pitäisi varmaan aloittaa, ettei puutarhan toteuttamiseen mene 20-vuotta.
Pihatöitä olen tehnyt pääasiassa silloin, kun koululaiset ovat koulussa tai kaikki lapset jo yöunilla. Suomen valoisat kesäyöt ovat oivaa aikaa kykkiä puutarhassa. Avajaisia varten halusin Koskenmökin laavupaikan pohjien olevan jo valmiit, samoin kuin parkkialueen ja kunnolliset pohjat maatilan työkoneille. Yritin monta viikkoa puhua, kuinka tärkeää se mielestäni olisi tässä loputtomalta tuntuvien tehtävien listassa. Miesväki ei oikein korvaansa lotkauttanut, joten tilasin rekkakuormallisen sepeliä keskelle pihaa odottelemaan toimintaa. Kummasti se näytti motivoivan! Heti alkoi tapahtua. Tulipaikka alkoi muodostua, parkkipaikka valmistui ja ensimmäinen osa työkoneiden alueesta ilmestyi pihan perälle. Pihakalusteet ja uuden kukkapenkin reunat öljyttiin talkoilla, samoin tapahtui myös kanien ulkohäkin kasaaminen. Olen huono pyytämään apua, mutta jostain kumman syystä meille ”eksyi” apuvoimia ihan pyytämättä. Tuli kyllä niin hyvä mieli ja hommat eteni vauhdilla!
Eläimet piti tietenkin saada edustuskuntoon ennen yleisön tuloa. Tämä tarkoitti lähinnä lampaiden kerintää, koska emme viime syksynäkään sitä poikkeuksellisesti tehneet. Yleensä kerimme lampaat kahdesti vuodessa, keväällä ja syksyllä. Vauvavatsalla ja juuri synnyttäneenä en kuitenkaan itse voinut kerintöihin viime vuonna osallistua, joten tänä vuonna oli korkea aika myös minun astua takaisin lampaiden kesävalmisteluihin. Yksi lampaistamme, Rusina, on puhdas suomenlammas. Toinen aikuinen uuhi Kielo on suomenlampaan ja kainuunharmaksen sekoitus ja hänen kolme viime keväistä karitsaansa puhtaalle suomenlammaspässi Miloulle. Kaikki kolme nyt vuoden ikäistä karitsaa elelevät samassa laumassa Rusinan ja Kielon kanssa. Uuhikaritsa Lumi ja veljensä Lurppis ja Lemmy saivat ensikeritsemisensä vasta tänä keväänä. Pässikaritsat kuohittiin viime syksynä, koska emme halunneet niitä laumasta erottaa, myydä tai laittaa pataan. Markuksella ja Lemmyllä on erityisen lämmin suhde, koska vastasyntyneenä Lemmy oli jotenkin päässyt livahtamaan ulos pakkaseen ja viime hetkillä pelastettiin takaisin lämpimään. Karitsa rääkyi ladon kulmalla, kuuraa oli kerääntynyt jo märän selän ja pään päälle. Ihmeen kaupalla pieni kuitenkin selvisi, ensin lämmittelimme Lemmyä oman takin ja haalarin alla, jonka jälkeen se pääsi emonsa ja sisarustensa luo lämpölampun alle vahvistumaan. Ehkä oli hätävarjelun liioittelua, mutta siirsimme lammasperheen tyhjään kanojen häkkiin vielä lämpimämpään paikkaan ja toivoimme ettei Lemmy olisi niin fakiiri, että kanaverkonsilmien välistä ulos pujahtaisi. Hieno pässi siitä kasvoi! Tämän kevään kerinnät olivat jo itsessään erikoisia, koska meillä oli apuvoimia monesta eri maasta. Italialaiset ja japanilainen apuri parin lampaan kanssa ja supisuomalaiset kärsämäkiset apukädet loppujen kanssa. Olen äärimmäisen kiitollinen avusta, koska tuntui, että vuorokaudesta loppuu tunnit kesken kaikkien valmistelujen takia. Suuri apu fyysisesti ja vielä isompi apu henkisesti, kun ei tarvinnut enää stressata villapaidoissaan puhisevia lampaita.
Olemme palkanneet nyt kolmena kesänä paikallisen nuoren meille kesätöihin 4H:n kautta, auttamaan pihatöissä ja eläintenhoidossa. Aiemmat kesät meillä on ollut töissä ihan mielettömällä asenteella varustettu nuorimies. Avajaisviikonloppuna meillä aloitti urakkansa nuorinainen, joka pääsi heti kiinni Luonnon Sylin kiireisimpiin tohinoihin. Minusta on hirmuisen tärkeää tarjota nuorille työmahdollisuuksia ja tulevaisuutta varten takataskuun rehellinen, kertova työtodistus, josta he hyötyvät mahdollisesti tulevissa työnhauissa. Koen nämä meillä olleet nuoret voimavarana, olen aina kiinnostunut siitä, mitä mieltä he työtehtävistään ovat ja kuinka niitä ja ylipäätään tilaamme heidän mielestään voisi kehittää. Nyt odotan innolla matkailijoita tilalle ja tiedän, että meidän kesätyttö selviää varmasti myös tarvittaessa asiakaspalvelutilanteista. Toiminta ei ole vielä kunnolla startannutkaan, mutta kuten aiemmassa blogikirjoituksessa kerroin, on mielessäni jo monta tapaa kehittää Luonnon Syliä tulevaisuudessa. Uskon nuorilla olevan sellaista tietoa esimerkiksi markkinointiin liittyen, jota me ”aikuiset” voisimme enemmänkin kuunnella ja hyödyntää.
Avajaispäivänä meillä oli avoimet ovet 4 tunnin ajan. Porukkaa tuli aamupäivästä tiheämpään tahtiin ja iltapäivää kohti ehti jo jutellakin lähes jokaisen kävijän kanssa henkilökohtaisesti. Arvioimme, että kävijöitä oli kokonaisuudessaan lauantaina n.70. Tarjolla oli kahvia ja Markuksen tädin leipomaa tuoretta pullaa, lapsille mehua ja keksiä. Grillimestari Markus paisteli päivän mittaan makkaraa vierailijoille paljun terassilla. Siirsimme pupuäiti Pupsin 8 poikasensa kanssa ulkohäkkiin ihasteltavaksi. Puput herättivätkin odotetusti ihastusta niin pienissä kuin isoissa vieraissamme. Nuorin vierailija oli 3,5kk ikäinen ja ellei meidän omaa Heikki-pappaa lasketa, niin vanhin tiluksia kierrellyt oli 85-vuotias. Harmillisesti tämä kevät on ollut poikkeuksellisen lämmin, joten valkovuokot ehtivät jo kukkia ennen avajaisia. Muutama hassu kukka löytyi enää jokivarresta. Päivä oli kuitenkin onnistunut ja tunnelma lämmin! Tästä on hyvä jatkaa.
Terkuin, Luonnon Sylin emäntä Virpi
