Heippa,
Nyt on peltotyöt ja avajaiset takana ja aika keskittyä muihin töihin. Laavuista puuttui edelleen katto ja lattia, seinäkehikot löytyivät jo avajaisten aikaan metsästä. En halunnut perinteisiä laavuja, vaan puolikotatyyppiset vastakkaiset laavut, joiden keskelle tulee tulipaikka. Uskon, että laavutyypin valinnalla on vaikutusta siihen, että kokemattomampikin luonnossa yöpyjä uskaltaa nukahtaa metsään turvallisin mielin. Laavuihin mahtuu yhteensä 8 henkilöä nukkumaan. Keskellä oleva tulipaikka palvelee niin ruoanlaitossa, tunnelman tuojana kuin valonlähteenäkin molemmissa laavuissa yhtä aikaa.
Itse laavut valmistuivat viikko sitten ja yövyin toisessa laavuista 8v ja 6v lasten kanssa. Kaikilla oli oma makuualusta ja makuupussi, joiden suojiin vetäydyimme nukkumaan tuoksi kirkkaaksi kesäyöksi. Tulipaikka ei vielä silloin ollut valmis, mutta metsäpalovaaran oltua ohi, uskalsimme tehdä nuotion laavujen väliin sepelille. Tehtiin laavuille oma tulipalojärjestelmä eli haettiin joesta ämpärillinen vettä nuotion lähelle mahdollisten karkailevien kipinöiden varalle. Mistäs sitä ikinä tietää, vaikka tuli mystisesti leviää suurelta sepelikentältä? Turvallisuus ennen kaikkea. Nuotiolla paistelimme sitten lastemme herkkua, vaahtokarkkeja. Molemmat pojat olivat pakanneet itselleen eväät metsäretkeä varten ja olipa mukaan tarttunut myös matkamallin Alias – sananselityspeli. Sitä sitten pelattiin porukalla makuupusseissamme pötkötellen, päät ja kädet pussien ulkopuolella heiluen.
Itikat kaikkosivat, kun laitoin thermacellin laavujen väliin. Hyvin toimi aamuun asti! 6-vuotias on yleensä todella ötökkäkammoinen ja juoksee tuhatta ja sataa pelkän itikan äänen kuullessaan. Ilta meni kuitenkin rauhallisesti ja silmät aukesivat vasta aamulla. Esikoinen oli sitä mieltä, että hän muuttaa kesäksi laavuun asumaan, koska nukkui siellä mielestään paremmin kuin sisällä sängyssä. Toivottavasti laavuilla on vieraita niin paljon, että hän ”joutuu” asumaan edelleen kanssamme sisätiloissa pääosan kesästä. Pitää kyllä ottaa vielä uusiksi tälle kesää tuo laavuyöpyminen lasten kanssa, niin helppoa kipittää metsän reunaan pihasta ja silti pujahtaa omaan pieneen maailmaansa laavujen suojaan. Laavut sijaitsevat sen verran metsässä, ettei sieltä ole näköyhteyttä pihaan, mutta peltoaukealle halutessaan näkee ja se tuo osaltaan turvallisuudentunnetta metsämaisemaan. Puucee ja pieni liiteri ovat ihan laavujen lähellä ja täten helppoja käyttää tarvittaessa myös yöaikaan, ilman että tarvitsee herättää koko porukkaa mukaan ”mörönsyötiksi”.
Lapset miettivät ennen nukahtamistaan, että ollaan onnekkaita, kun saadaan asua maalla eikä enää kaupungissa kuten ennen. Esikoinen huokasi, ettei hän saisi ajaa edes mopolla, jos asuttaisiin vielä Ylivieskassa. Totta! Olen samaa mieltä noiden pienten ihmisten kanssa. Elämä maalla ei ole aina helppoa, mutta yleensä sitäkin palkitsevampaa. Yksi kasvatukseni tavoitteita on tuottaa lapsille muistoja. Mitä aikansa ruudun ääressä viettänyt lapsi muistaa lapsuudestaan? Muistot eivät liity niinkään esineisiin tai muuhun materiaan, vaan yhdessä vietettyyn aikaan ja muistojen tekemiseen. Niitä tahdon tarjota myös asiakkaille kotiin viemisiksi, muistoja!
Terveisin, Luonnon Sylin emäntä Virpi
